Vaalit a la cubana

Kuubassa pidetään kansalliskokous- eli parlamenttivaalit 26.3.2023. Toisin kuin Suomen eduskuntavaaleissa, vaalien tulos on jo ennalta tiedossa. Ylen ulkomaantoimittajana Kuuban vaaleja seurannut Antti Halinen analysoi vaalisysteemiä.

Kuuban kansalliskokousvaaleissa (parlamentti) on yksi varsin typerryttävä erityispiirre: ehdokkaita on 470 ja saman verran on myös kansanedustajapaikkoja. Lisäksi laki itse asiassa takaa jokaisen nimetyn ehdokkaan, en sanoisi valinnan, vaan paikan vahvistamisen.

Miksi hallitus/puolue sitten käyttää valtavan määrän rahaa propagandaan, logistiikkaan ja muuhun vaalityöhön, kun tulos kuitenkin tiedetään jo etukäteen? Siihen on omat syynsä.

Valen todos

Vielä 1980-luvulla ehdokkaita oli enemmän kuin paikkoja kansalliskokouksessa. Tosin äänioikeutta ei tavallisilla kuubalaisilla ollut, vaan äänestämään pääsivät vain kunnanvaltuutetut.

Ehdokaslistan vahvisti silloinkin kansallinen vaaliehdokaskomissio, jossa – kuten nytkin – on vain kommunistisen puolueen joukkojärjestöjen edustajia. Valitut olivat puolueen jäseniä, ellei komissio päästänyt läpi jotakuta puolueen kannalta harmitonta puolueeseen kuulumatonta ehdokasta. Ehdokkaille asetetut vaatimukset ovat myös niin tiukat, että käytännössä puolueen tai sen joukkojärjestöjen ulkopuolelta on hyvin vaikeaa päästä ehdokkaaksi.

Sitten ikuinen ystävä Neuvostoliitto katosi maailmasta, Kuuban talous romahti, alkoi ns. talouden erityiskausi eli varsin karmea pula-aika. Puolue huolestui sen vaikutuksesta ihmisten mielialoihin ja tyytymättömyyden kasvuun ehkä protesteihin asti.

Vuonna 1992 vaalilakia rukattiinkin niin, että kuubalaiset saivat äänioikeuden, mutta ehdokkaita ja kansanedustajapaikkoja oli saman verran. Varmistettiin, ettei kukaan romahdukseen johtaneen politiikan vastuullisista, ns. historiallisista johtajista vahingossa jäisi ilman paikkaa.

Seurasin ensimmäisiä uuden vaalilain mukaisia kansalliskokousvaaleja maaliskuun alussa 1993 Santiago de Cubassa. Itse ylipäällikkö Fidel Castro oli saapunut paikalle ensin puhumaan vaalipäivän aattona suuressa kansankokouksessa ja seuraavana päivänä äänestämään.

Castro viipyili puheessaan tapansa mukaan pitkään historiassa ja esitti sitten oman näkemyksensä Kuuban vaaleista. Hänen mukaansa tämä on todellinen puhdas demokratia, jossa sotilaat ja poliisit eivät valvo vaaliuurnia, vaan pioneerijärjestön lapset, eikä vaaleissa ole vilppiä kuten niin yleisesti länsimaisessa demokratiassa.

Puolueen keskuskomitean ideologiaosasto oli keksinyt vaaleihin vetävän iskulauseen Valen todos – kaikki kelpaavat tai kaikki ovat hyviä.

Iskulause oli napattu siihen aikaan Kuubassa erittäin suositusta brasilialaisesta televisiosarjasta Vale todo. Iskulauseen tarkoitus oli saada ihmiset äänestämään ehdokkaiden koko nimilistaa ja saada mahdollisimman korkea äänestysprosentti.

Venäläisvieraita Havannassa/voto unido

30 vuotta on kulunut, vaalilakia päivitettiin neljä vuotta sitten, kansanedustajien määrää vähennettiin. Muuten käytäntö on pysynyt. Puolueen äänitorven Granman mielestä se edustaa todellista, aitoa demokratiaa toisin kuin kapitalististen länsimaiden tekopyhä ja etuoikeutettujen ryhmien demokratia.

Kun Kuuba on nyt päättänyt aloittaa epäonnistuneen sosialistisen talousmallin purkamisen Putinin rosvokapitalismin asiantuntijoiden avulla ja johdolla, sen ehkä kannattaisi Putinin mieliksi muuttaa puolueen pää-äänenkannattajan nimi Pravdaksi. Onhan lehti ainoan sallitun eli puolueen totuuden edustaja Kuubassa.

Samanlaista totuutta edustavat myös Havannassa äskettäin vierailleet Venäjän valtiollisen turvallisuusneuvoston johtajat. He keskustelivat Raúl Castron ja Miguel Díaz-Canelin kanssa paitsi suhteiden tiivistämisestä myös yhteisistä toimista, joilla vastustaa värivallankumouksia ja riippumattomien kansalaisjärjestöjen tuhoa aiheuttavia toimia. Mitä ne mahtavat olla, sitä ei yksilöity.

Kommunistinen puolue on maalannut Kuuban poliittisesti nurkkaukseen, jossa sen läheisimpinä kavereina ovat Putin, Lukasenka, Kim Jong-un, Xi Jinping, Ortega ja Maduro.

Havannassa pistäytyi myös venäläisen öljyjätin Rosneftin toimitusjohtaja Igor Setsin mukanaan viesti: Putin valvoo suoraan ja henkilökohtaisesti maiden suhteiden kehitystä.

Kuuba näyttää olevan syvällä Venäjän taskussa, kun sen vallankumousta toitottava poliittinen johto on valmis taistoon yhdessä Putinin kanssa tämän inhoamia värivallankumouksia ja itsenäisiä kansalaisjärjestöjä vastaan.

Mutta takaisin vaaleihin, joiden iskulause "voto unido" tarkoittaa ihan samaa kuin kolmenkymmenen vuoden takainen Valen todos: käykää uurnilla, äänestäkää koko nimilistaa.

Korkea äänestysprosentti on entistä tärkeämpi, koska viime syksyn perhelakia koskevassa kansanäänestyksessä se oli kuubalaisittain alhainen 74 %. Hyväksytyistä äänistä 32 prosenttia oli lakia vastaan. Kansanäänestyksen jälkeen pidetyissä kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus romahti vielä alemmas: vaaliuurnilla kävi vain 68,5 % äänioikeutetuista.

Äänestysaprosentti on oikeastaan ainoa mittari, jolla valtaeliitin suosiota voi edes jonkin verran tällaisissa vaaleissa mitata. Kuubassa ei virallisesti ole ehdokkaiden vaalikampanjoita, eikä niitä tietysti tarvitakaan nykysysteemissä. Ehdokas Raúl Castro taitaa päästä kansanedustajaksi ihan ilman kampanjaakin.

Yksi kampanja löytyy

Vaikka vaalikampanjat on lailla kielletty Kuubassa, on jo kuukausia ollut menossa valtaisa ja kallis kommunistisen puolueen masinoima kampanja. Rahaa palaa vaalipropagandaan, kuljetuksiin, logistiikkaan ja muihin vaalijärjestelyihin. Kuinka paljon, se on ilmeisesti valtiosalaisuus.

Samaan aikaan hallitus/puolue vakuuttelee, ettei nyt ole varaa tuoda enemmän elintarvikkeita ja lääkkeitä, joita ihmiset tarvitsevat enemmän kuin vaaleja. Lisää rahaa pitäisi mieluusti sijoittaa myös kulttuurilaitoksiin, kouluihin ja sairaaloihin eikä yli kaiken uusiin turistihotelleihin kuten viime aikoina on tapahtunut.

Maa on jälleen täyttynyt puolueen ideapankista lähteneillä iskulauseilla kuten Votemos por mantener nuestra soberanía, voluntad de elegir, mejor es posible.

Puhutaan toivosta ja luvataan parempaa tulevaisuutta, mutta ei sanaakaan siitä, miten se toteutetaan. Voisi kuvitella, että kuubalaiset ovat jo kurkkua myöten täynnä toteutumattomia lupauksia.

Eräässä tilaisuudessa Santiago de Cubassa kansalainen kysyi, voiko äänestäjä osallistua vaaliprosessiin muuten kuin äänestämällä. Kyllä voi, seurata äänten laskentaa, kuului vastaus.

Ainoalle puolueelle tällainen käytäntö on tosi edullinen. Ei tarvitse huolehtia tuloksesta, koska voitto on varma, eikä turvautua vaalivilppiin kuten kommunistiset puolueet ovat yksinvaltaan päästyään kautta aikain tehneet.

Kuuban vaaleissa äänestetään, mutta ei valita ketään.

Mitä tarkoittaa elegir?

Espanjan kielessä on ainakin kolme valita-verbiä hiukan erilaisilla vivahteilla: elegir, escoger, seleccionar. Sana elecciones (vaalit) tulee elegir-verbistä, siksi vaaleissa pitäisi olla kyse nimenomaan valinnasta.

Kuuluisa ja suosittu kuubalainen laulaja Benny Moré (1919-1963) sanoi aikanaan sattuvasti, mitä elegir merkitsee, vaikkei vaaleista puhunutkaan: Elige tú que canto yo. Toisin sanoen valitse sinä (äänestäjä) monista lauluista, minkä haluat ja minä (hallitus/puolue) sitten laulan sen.

Ottaa kaksi kahdesta tai neljäsataa seitsemänkymmentä neljästäsadasta seitsemästäkymmenestä ei ole mitään valitsemista. Tämän tietää jokainen kuubalainen ekaluokkalainen lapsikin. Sen sijaan elegir-verbin merkitystä eivät näytä tienneen Kuuban vuoden 1992 vaalilain tekijät eivätkä sen päivittäjät vuonna 2019.

Summa summarum, onko oikein sanoa, että kuubalaiset valitsevat, eligen, kansanedustajat? Ei ole. He vain vahvistavat äänellään aiemmin nimettyjen ehdokkaiden pääsyn kansanedustajaksi ja pönkittävät äänestämällä puolueen valtaeliitin asemaa.

Kuubassa tai oikeastaan netissä on olemassa vaaleihin liittyvä kampanja No a la dictadura. Kolmen oppositioryhmän Rintama D pyysi yhteisessä vetoomuksessaan ihmisiä olemaan äänestämättä, koska "se on sinun äänesi" (Tu abstención es tu voz, löytyy mm. YouTubesta).

Puolueen twitter-tili Mejor es posible julisti pian, että tällainen kehotus on rikos. Tilin pitäjä valehteli tai ei ainakaan tuntenut maan rikoslakia. Sen mukaan rikokseen nimittäin syyllistyvät vain vaalitehtäviä hoitamaan nimetyt henkilöt, jotka vaalitehtävissä kehottavat ihmisiä olemaan äänestämättä.

Voto unido ja korkea äänestysprosentti ovatkin ne tekijät, joita puolue tarvitsee voidakseen edes jotenkin perustella yksinvaltaansa. Se ei ole koskaan ollut vallankumouksen sielu väitteistään huolimatta, vaan on käyttänyt sitä ennen kaikkea vipuvartena valtansa vahvistamiseen.

Kuuban vallankumouksen sielu on niissä ihmisissä, jotka aikanaan ja nyt uskovat mm. kansalaisyhteiskuntaan, sanan- ja ilmaisunvapauteen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja kansanedustajien valitsemiseen vaaleissa, joissa elegir-verbi on käytössä.

PS. Yhdysvaltain talous-ja rahoituspakotteet ovat vuosien varrella aiheuttaneet Kuuballe usean miljardin dollarin menetykset ja aiheuttavat niitä edelleen.

Teksti: Antti Halinen