Kuuban rannikkoasujat sopeutuvat muuttuvaan ilmastoon
Kuubalaisen rantakaupungin asukkaat tietävät, että valtameren rannalla asuvien kannattaa jo alkaa varautua ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin uusiin olosuhteisiin.
Aina kun hurrikaanipilvet täyttävät taivaan ja meri murjoo rantoja, monet Granman maakunnan Manzanillon kaupungin asukkaat pakenevat sisämaahan tulvien pelossa. Hyvälläkin säällä meri hivuttautuu maalle, suolaa pohjavesiä ja nakertaa rannan talojen perustuksia ja arteesisia kaivoja.
"Meri tunkee koko ajan tänne. Talot on rakennettu liian lähelle rantaa ja mangrovemetsät talojen ja meren välistä on hakattu", Martha Labrada, 65, kertoo. Hän on kolmentoista vuoden ajan johtanut paikallista kansanneuvostoa, joka hallinnoi Litoralin kaupunginosaa, noin 5 000 ihmisen asuttamaa parin kilometrin rantakaistaletta.
Monimuotoisen elämän turvapaikka
Litoral on ilmastonmuutoksen
edessä haavoittuvainen, sillä se sijaitsee kituvan mangrovemetsän vieressä.
Manzanillossa myös kuusi muuta aluetta rajautuu rantaan, ja kaikkiaan noin 60
000 ihmistä eli lähes puolet seudun asukkaista kärsii meren läheisyyden
seurauksista.
Oli suuri suuri virhe hakata
vesirajassa tiheänä metsänä kasvavat mangrovet. Ne suojaavat rantoja nousevalta
merenpinnalta ja sitovat hiiltä jopa viisi kertaa enemmän kuin kuivan maan
metsät. Metsien juuristoissa kalat kutevat ja pikkukalat varttuvat turvassa, ja
veden päällä kasvavat osat tarjoavat turvapaikkoja mehiläisille ja huikealle
muiden eläinten ja kasvien kirjolle.
Mangrovekatoa aiheuttavat monet
muutkin tekijät kuin puiden kaataminen puuhiilen valmistusta varten. Myös
rantakanavien puute tai patoaminen haittaa vuorovesien virtauksia ja muuttaa
meriveden ja makean veden vaihtoa. Mangrovemetsiä kurittavat myös lyijypuun
kaltaisten haitallisten vieraslajien leviäminen, infrastruktuurin rakentaminen
sekä maanviljelyksen ja karjankasvatuksen käytännöt.
Ilmastoepäoikeudenmukaisuuden
esimerkki
Monet Manzanillon talot on
rakennettu luvatta melkein kiinni mangroveihin. Rannikon ekosysteemejä rasittaa
lisäksi jokien teollisuussaaste. Alueen sokerimyllyt ja riisiteollisuus
kaatoivat jätteensä jokiin vuosikymmenien ajan.
Tämä on hyvä esimerkki
ilmastoepäoikeudenmukaisuudesta: ylävirran teollisuus aiheutti alempana
ympäristötuhoja, jotka heikensivät mangrovemetsien terveyttä ja rannikon
asukkaiden elämänlaatua. Samalla ihmisyhteisöjen suoja ilmaston ääri-ilmiöitä
vastaan heikkeni.
Manzanillon ranta-alueilla alaettin hakea ratkaisuja nousevan merenpinnan muodostamaan ongelmaan. Vuonna 2018 käynnistettiin 23 yhteisöprojektia, jotka sittemmin yhdistettiin valtakunnalliseen Mi Costa -projektiin. Mi Costa pyrkii kasvattamaan yhteisöjen sietokykyä ilmastonmuutosta vastaan vahvistamalla rannikon ekosysteemeja. Käytännössä se tarkoittaa lähinnä mangroveistutuksia ja metsien ennallistamista.Tehtaat eivät enää päästä suodattamattomia jätteitään vesiin. Tämän vuoden jälkipuoliskolla tuloksia on jo alkanut näkyä, esimerkiksi muuttolinnut ovat palanneet.
Kaupunkiin on myös perustettu
koulutuskeskuksia, joissa opetetaan ilmastonmuutokseen sopeutumista. Koska
ihmiset eivät lähde rannikolta olosuhteiden muuttuessa, heitä täytyy opastaa
elämään uusissa oloissa.
Kiireisin tehtävä on saattaa loppuun mangrovetaimitarhan rakennus. Kun se toimii, voidaan alkaa elvyttää kaikkia Granman mangrovemetsiä. Arvioidaan, että hankkeista lopulta hyötyy yli 1,3 miljoonaa ihmistä.
Teksti: IPS – Dariel Pradas
Kuva: Jorge Luis Baños/IPS
(Inter Press Service)