Kuuban kuuma kesä

Kuubalaisten kesää leimaavat rajusti nousseet hinnat, pitkät jonot, julkisen liikenteen jo vuosikausia kestäneet ongelmat, dengue-kuumeen leviäminen ja tukahduttava kuumuus.

Kuuban kommunistisen puolueen pääsihteeri, presidentti Miguel Díaz-Canel lähetti maailmalle melkoisen mykistyttävän viestin 11.7.2021 Kuubassa tapahtuneiden suurten mielenosoitusten vuosipäivänä.

Tviitin mukaan tänä maanantaina (11.7.2022) juhlimme kansan ja vallankumouksen voittoa vihasta. Kuuba ja sen ystävät juhlivat.

Díaz-Canel ei millään tavalla täsmentänyt kenen vihasta oli kyse tai keitä vastaan se oli suunnattu. Puolueen äänitorvi Granma-lehti pani vielä paremmaksi. Se oli kansan voitto "pehmeästä vallankaappauksesta", jota viime vuonna yritettiin. Lehdellä menee tavan mukaan puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Olipa vallankaappaus tai sen yritys pehmeä tai kova niin sen tekijät eivät liiku rauhallisesti kaduilla julisteiden kanssa tai ryöstele valuuttakauppoja, vaan iskevät strategisiin kohteisiin, vallanpitäjien ministeriöihin ja valtaavat ensimmäisten joukossa tiedotusvälineet.

Alun perin mielenosoittajia syytettiin järjestyshäiriöistä, mutta vuoden aikana puolueen politbyroon, Kuuban todellisen vallanpitäjän, tuumailuissa oli kehitelty uusi doktriini: oli voitettu viha ja peräti kukistettu vallankaappaus.

Ruokajonot hävisivät päiväksi

Vuosipäivä sinänsä sujui rauhallisesti. Esimerkiksi Havannan kadut olivat puoliautioita; niillä käyskentelivät enimmäkseen poliisit pamput valmiina mahdollisia mielenilmauksia tukahduttamaan.

Tieto tulevan vuosipäivän tiukasta valvonnasta tuotti kuitenkin yhden yllätyksen: pitkät jonot ruokakauppoihin olivat hävinneet. Ihmiset jättivät sikseen kananlihan metsästyksen, koska poliisithan olisivat voineet vuosipäivänä tulkita jonot mielenosoitukseksi vuoden takaisten tapahtumien puolesta.

Harva varmaan edes mietti mihinkään mielenilmaisuun lähtemistä, koska sosialistinen oikeuslaitos voi siitä ja myös väärän laulun laulamisesta kaduilla tuomita vuosiksi vankilaan.

Kananmunakennot ja hintakaruselli

Kuubalaisten kesää leimaavat rajusti nousseet hinnat, pitkät jonot, julkisen liikenteen jo vuosikausia kestäneet ongelmat, dengue-kuumeen leviäminen ja tukahduttava kuumuus. Sitä vain lisäävät jatkuvat sähkökatkot, kun rapistuneet voimalat tuntuvat olevan toinen toisensa jälkeen korjattavina.

Talous on pahasti kuralla, dollarin ja muun valuutan hinta nousee ja laskee, enimmäkseen kuitenkin nousee samoin kuin ruuan hinta. Seuraavissa kappaleissa olevia hintoja arvioidessa on hyvä muistaa, että minimipalkka oli alkuvuodesta 2100 pesoa (87 dollaria), keskipalkka vajaat 4000 pesoa (163 dollaria).

Kahden-kolmenkymmenen kananmunan kenno maksoi kuukausi kaksi sitten 650-700 pesoa, mutta heinäkuussa jo yli 800 pesoa Havannan kaduilla. Elintarvikekortilla niitä saa viisi henkilöä kohti kuukaudessa ja nekin yleensä myöhässä.

Jokapäiväinen kananlihan etsintä tuottaa satojen metrien jonot kauppojen eteen.

Valtion kaupoista sitä saa elintarvikekortilla mitättömän määrän kuukautta kohti; sian- ja naudanlihasta ei juuri kannata puhua.

Mustasta pörssistä kanaa löytyy, mutta hinnat vaihtelevat kilomäärästä ja laadusta riippuen noin 900:sta kuuteen tuhanteen pesoon. Esimerkiksi viiden kilon paketista joutuisi maksamaan lähes kuukauden minimipalkan verran.

Hintojen nousu ja elintarvikepula lisäävät entisestään kansalaisten eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa sekä köyhyyttä ja äärimmäistä köyhyyttä. Ulkomailta rahalähetyksiä saavat ovat huomattavasti paremmassa asemassa kuin palkoillaan tai eläkkeillään kitkuttavat kuubalaiset.

Erityisen haavoittuvia ovat vanhukset, jotka eivät surkeilla eläkkeillään pysty nousemaan köyhyydestään. Koska palkat ja eläkkeet eivät riitä säädylliseen elämään, alkaa toisenlainen karuselli: varastetaan valtiolta, tehdään laitonta bisnestä, huijataan ja tehdään muuta vilunkia, jotta selviäisi päivästä seuraavaan.

Makrotalouden lukuja

Viime joulukuussa talousministeri ennusti kahden prosentin kasvua kuluvalle vuodelle, mutta YK:n Latinalaisen Amerikan ja Karibian talouskomission arvio oli vain 0,5, prosenttia, ja sekin muuttui myöhemmin miinusmerkkiseksi.

Luvut kertovat karua kieltä. Kuuban tilastokeskuksen mukaan sokerin tuotanto putosi viime vuonna lähes kaksi kolmasosaa edellisestä vuodesta. 2020-21 satokauden tulos oli vain 431 000 tonnia, alin vuoden 1900 jälkeen. Se ei riitä täyttämään edes kotimaan tarvetta. Muun teollisuuden tuotanto väheni 2,3 prosenttia.

Polttoainepula aiheuttaa jatkuvia sähkökatkoja ja vähentää julkista liikennettä. Eräs kuubalaisekonomisti arvioi äskettäin, että Havannan liikennevälineistä vain 30 prosenttia on enää käytössä.

Sähkökatkot kesän kuumuudessa aiheuttavat paljon lisäharmia kuubalaisille. Ilmastointilaitteita tai tuulettimia ei voi käyttää. Ne voivat vahingoittaa myös muita sähkölaitteita kuten jääkaappeja, jolloin ruoka pilaantuu tuntitolkulla kestävissä katkoissa. Koneita on myös vaikea saada korjatuksi uusien ostamisesta puhumattakaan.

Kansainvälinen poliittinen tilanne lisää sekin maan talousongelmia. Venäjän "erikoisoperaatio" - kuten virallinen Kuuba yhä kutsuu hyökkäyssotaa - vaikeuttaa polttoaineiden, lannoitteiden ja elintarvikkeiden saantia. Yhdysvaltain talouspakotteet purevat yhä pahasti.

Jonkin verran talouden kuvaa voi helpottaa kansainvälisen matkailun nousu koronapandemian hellitettyä otettaan, vaikka luvut ovatkin vielä kaukana vuodesta 2019. Tämän vuoden toukokuuhun mennessä maahan oli tullut ulkomaisia turisteja vajaat 600 000. Monet kansainväliset lentorajoitukset tosin heikentävät näitäkin näkymiä.

Syytä katsoa peiliin

Kuuban monet omat taloudelliset virheet painavat taloutta alamäkeen. Kommunistinen puolue ei halua luopua keskitetystä suunnitelmataloudesta eikä valtionyritysten ylivallasta taloudessa.

Monet hennot muutosyritykset ovat olleet pelkkää laastaria avohaavaan. Hallinto ei ole pystynyt toteuttamaan edes puoluekokousten vuosia sitten tekemiä linjauksia talous- ja sosiaalipolitiikkaan. Ongelmia nimitetään jatkuvasti vain kausiluonteisiksi ja ne luvataan joskus ratkaista. Talouden perusrakenteisiin ei ole koskettu.

Mikro-, pien- ja keskisuurten yritysten ja ei-maatalouden osuuskuntien sallimista yksityisille vitkuteltiin luvattoman kauan ja lisäksi niiden toimintaa rajoitetaan aivan liikaa.

Siksi näitä yksityisyrityksiä on toistaiseksi syntynyt vain alle viisi tuhatta yhdentoista miljoonan asukkaan maassa. Moni onkin heittänyt hanskat tiskiin ja siirtynyt takaisin omaan laskuun työskenteleväksi työntekijäksi ns. por cuenta propiaan.

Rahauudistus meni poskelleen, sillä se räjäytti hinnat pilviin, vahvisti dollarin asemaa luomalla lisää valuuttakauppoja ja esti samalla Kuuban peson vahvistumisen, voisi sanoa todelliseksi käyttörahaksi.

Valtion monopoli ulkomaankaupassa, pankeissa, viestinnässä ja tiedotusvälineissä nostaa kustannuksia ja Kuubassa niin tuttua tehottomuutta. Ja nämä mokat on kaikki tehty ottamatta ollenkaan huomioon lukemattomien kuubalaisten ja ulkomaalaisten asiantuntijoiden mielipiteitä.

Tuollaisen virheellisen politiikan lähtökohtana on varmaankin ollut ajatus, että kaikki viisaus, myös taloudellinen, asuu kommunistisessa puolueessa ja sen politbyroossa.

Kun lisäksi politiikan julkinen arvostelu, erimielisyys talouden ja politiikan virallisista linjoista ovat kiellettyjä tai automaattisesti vastavallankumouksellisia ja kun poliittinen sorto kasvaa, tuloksena on maastamuuton roima kasvu.

Erityisesti nuoret lähtevät, koska he eivät enää näe toiveita nykyolojen parantumisesta ja politiikan muuttumisesta. Muutto on alkanut näkyä Yhdysvaltain rajalla. Siellä alkaa pian olla enemmän kuubalaisia kuin Keski-Amerikan valtioiden kansalaisia odottamassa pääsyä rajan yli.

Kuubassa ei enää kysytä, kuka lähtee, vaan kuka jää - valitettavasti.

Teksti: Antti Halinen

Kuva: Unsplash/Dorothea Oldani