Kuuba ja San Antonion roihu

"Vuoteen 2021 asti heinäkuun 11.päivä oli Kuuban kalenterissa kuin mikä tahansa päivä. Samalla tavalla oli heinäkuun 14. päivä Ranskassa, kunnes vuonna 1789 pariisilaiset valtasivat Bastiljin. Sunnuntaina 11.7. monien Kuuban kylien ja kaupunkien kadut ja torit täyttyivät ihmisistä, joiden vaatimukset ja ideologiat olivat varmasti erilaisia. Heitä yhdisti kuitenkin yleinen pahoinvointi ja vaatimus eikä enää pyyntö muutoksista."

Näin aloittaa toimittaja José Manuel González Rubines mielestäni erittäin valaisevan ja hyvän artikkelinsa La Joven Cuba-lehdessä äskeisistä mielenosoituksista, laajimmista Kuubassa 27 vuoteen. La Joven Cuba on Matanzasin opiskelijoiden toistakymmentä vuotta sitten perustama netissä toimiva erittäin kriittinen, muutoksia pitkään vaatinut ja kerran kielletty uutis- ja artikkelisivusto.

Mielenosoitusten roihu syttyi San Antonio de los Bañosin normaalisti rauhallisessa pikkukaupungissa Havannasta vajaat 30 kilometriä lounaaseen ja levisi nopeasti eri puolille saarta.

Tällä kertaa ei ollut kyse pienistä maksetuista palkkasoturiryhmistä, ei myöskään rikollisten ainesten kokouksesta tai muutamasta ulkomaisella rahalla maksetusta tyypistä, ilmaisuja, joita hallitus yleensä käyttää kaikista nykymenoa vastustavista mielenilmaisuista. Tuhannet ihmiset päättivät lähteä kaduille koronaepidemian vaikeimpana hetkenä, liian kauan kestäneen ruoka- ja tavarapulan, lohduttomien tulevaisuuden näkymien vuoksi.

González jatkaa: "Varoitin jo viime huhtikuussa San Isidro-liikkeen protestin (räppärin vangitsemista vastaan) aikana sosiaalisen, väkivaltaisen räjähdyksen vaarasta, elleivät viranomaiset reagoi tehokkaasti ja älykkäästi Kuuban poliittiseen tilanteeseen. Se räjähdys voi olla käsillä, sillä viime päivien aikana on tapahtunut pahin mahdollinen. Kolmena perättäisenä päivänä on ilmoitettu yli kuudesta tuhannesta koronatartunnasta, monien alueiden terveydenhuolto on romahtanut tai romahtamispisteessä.

Protestit ovat hälyttäviä ja lähiajat voivat olla kriittisiä. Kaikkialla mielenosoitukset eivät olleet rauhallisia, sillä valuuttakauppoja ryöstettiin, poliisiautoja kaadettiin ja poliiseja kivitettiin."

Kuuban presidentti Miguel Díaz-Canel kävi mielenosoitusten jälkeen San Antoniossa keskustelemassa ihmisten kanssa ja puhui sen jälkeen televisiossa.

Hän viittasi jo lähes 60 vuotta kestäneen Yhdysvaltain kauppa-, talous- ja rahoitussaarron vaikutuksiin ja tuhoihin sekä Donald Trumpin hallinnon yli kahteen sataan uuteen saarron kiristystoimeen, joista Joe Biden ei ole poistanut yhtäkään vastoin vaalikampanjansa lupauksia.

Hämmästyttävintä oli Gonzálezin mielestä kuitenkin kaiken syyn vierittäminen jälleen tuttuun osoitteeseen: "Syyn lataaminen pelkästään Yhdysvaltain toimien ja sosiaalisen median kampanjoiden piikkiin on itsensä tuhoavaa tietämättömyyttä. Ulkoisen tekijän lisäksi meidän jatkuneen ja pitkittyneen kriisimme syyt ovat väärässä talouspolitiikassa, ikuisesti viivästyneissä uudistuksissa ja oikeusvaltiossa, joka löytyy vain perustuslain sivuilta, mutta ei käytännöstä."

"Herättää tietysti huomiota se, että hallitus on tiennyt ja tehnyt myös tarkkoja strategioita ongelmien voittamiseksi. Ihminen ei kuitenkaan elä vain (valtaapitävien) itsekritiikistä ja suunnitelmista, vaan tarvitaan myös tuloksia. Nyt ne ovat kuitenkin viivästyneet liikaa, ja kuten nähdään, kaikki sukupolvet eivät enää ole yhtä kärsivällisiä eivätkä muutkaan tekijät entisenkaltaisia."

Kiistelty taistelukäsky ja intervention uhka

Tämä Díaz-Canelin viesti ei kuitenkaan ollut merkittävin osa puheesta, sillä presidentti jätti käyttämättä historiallisen tilaisuuden johtaa kansakuntaa, valtiota lähemmäksi sitä, mitä se yrittää uskotella olevansa: demokraattinen, moniarvoinen ja kaikki huomioon ottava. Puhe oli selvästi enemmän yksinvallasta tiukasti kiinni pitävän kommunistisen puolueen pääsihteerin kuin kansakunnan johtajan puhe. Tähän viittaa selvästi Díaz-Canelin kehotus vallankumouksellisille ja kommunisteille lähteä kaduille mielenosoittajia vastaan.

"Hän kehotti kuubalaisia taisteluun toisiaan vastaan ja vakuutti, että taistelukäsky on jo annettu. Tällä kertaa kyse on kuitenkin veli vastaan veli -tilanteesta. Vallan naruja käsissään pitävä mies näyttää kehottavan sisäiseen selkkaukseen. Sen mittasuhteita on vaikeaa arvioida maassa, joka on pandemian, ruoka- ja tavarapulan ja ulkoisen (Yhdysvaltain) ahdistelun repimä.

Siitä voi tietysti seurata, että kasvavaa väkivaltaa käytetään tekosyynä ulkoiselle sotilaalliselle interventiolle, mikä puolestaan olisi vakava uhka Kuuban suvereniteetille."

Mainittakoon tässä yhteydessä, että Miamissa kerätään nimiä Yhdysvaltain interventiota vaativaan listaan, jonka sadat tuhannet ovat jo allekirjoittaneet. Miamin pormestari Francis Suárez puolestaan kehotti Yhdysvaltoja pommittamaan Kuubaa mielenosoittajien auttamiseksi. Suárez totesi FoxNewsin lähetyksessä, että Yhdysvallat on pommittanut esimerkiksi Kosovoa ja Panamaa ja voisi nyt tehdä saman Kuubassa.

"Meidän kuubalaisten on itse ratkaistava ongelmamme ilman ulkomaista sekaantumista asioihimme, mutta myös ilman väkivaltaa. Tuhansien ihmisten mielenosoitukset kaduilla eivät voi johtua vain jonkinlaisesta massiivisesta hämmennyksestä, sosiaalisen median manipuloinnista tai maksetuista provokaattoreista."

"Presidentti tunnusti puheessaan, että mielenosoittajilla oli erilaisia syitä toiminnalleen. Pian hän kuitenkin nosti taas esille onnettoman hokeman vallankumoukselliset vastaan palkkasoturit. Aivan samoin tapahtui viime marraskuussa, kun muutama sata nuorta kokoontui rauhalliseen mielenosoitukseen kulttuuriministeriön eteen", jatkoi González artikkelissaan.

Hänen mielestään nyt on ennen kaikkea kuunneltava niitä kuubalaisia, jotka lähtivät kaduille vaatimaan muutoksia ja jotka haluavat, että Kuuban suvereniteettia kunnioitetaan.

"Kansallisen dialogin aikaansaaminen on presidentin velvollisuus valtionjohtajana samoin kuin vastuu siitä, mitä on tapahtunut ja tapahtuu hänen puheensa jälkeen. Ei ihmisiä pitäisi kehottaa kaduille toisiaan vastaan, vaan rauhallisuuteen keskellä nykyistä terveysalan kriisiä, yhtenäisyyteen lääkkeitä ja elintarvikkeita tarvitsevien ihmisten auttamisessa. Tarvitaan enemmän joustavuutta politiikkaan, jotta tuottaisimme ja osallistuisimme enemmän ja parantaisimme kaikkien elämää."

Hallituksen vastahyökkäys

Gonzálezin artikkelin ilmestymisen jälkeen mielenosoitusten luomaa tilannetta on kommentoitu hyvin runsaasti niin Kuubassa kuin muuallakin maailmassa.

Kuuban katolisen kirkon piispat totesivat, ettei mihinkään suotavaan ratkaisuun päästä pakottamalla tai kehottamalla yhteenottoihin. Kansalla pitää olla oikeus osoittaa mieltään julkisesti toiveidensa ja pyrkimystensä tueksi. Nykyinen poliittinen pysähtyneisyys vain jatkaa ongelmia eikä ratkaise niitä, sanovat piispat julkilausumassa Kuuban kansalle. Paavi Franciscus esitti huolensa Kuuban vaikeista hetkistä, vaati dialogia ja solidaarisuutta sekä kehotti kuubalaisia rukoilemaan rauhan puolesta suojeluspyhimystään Virgen de la Caridad de Cobrea.

Monet kuubalaiset taiteilijat, muusikot, nuoret aktivistit ja räppärit ovat ottaneet kantaa mielenosoituksiin puolesta tai vastaan. Yhteistä niille on kuitenkin ollut iskulause No violencia-ei väkivaltaa.

Muutaman päivä mietittyään hallitus lähti vastahyökkäykseen. Hallituksella oli nyt niin sanotusti ilmatila hallussaan netin sulkemisen vuoksi. Televisiossa näytettiin samaa videonpätkää erään kaupungin vandalismista, valuuttakauppojen ryöstelystä ja yleisestä hulinoinnista. Kuva juoksi takana ja toimittaja kysyi naama vakavana, tämäkö on vaadittua sosiaalista dialogia.

Televisiossa esiteltiin myös vastavallankumouksellista ryhmää nimeltä Acción Libertaria Nacional, josta ainakaan minä en aiemmin ole lukenut yhtään mitään ja jonka ohjelmaan sanottiin kuuluvan aseellista toimintaa, murhia, sabotaasia, attentaatteja ja monenlaista muuta tihutyötä.

Jos tällainen porukka on todella olemassa ja päässyt jo suunnittelemaan tihutöitä, niin silloin Kuuban tunnetusti tehokas salainen poliisi on hoitanut työnsä huonosti tai sitten se on säästänyt tiedon sopivaan tilanteeseen eli voidaan sanoa äskeisten mielenosoittajien ajavan juuri tämänkaltaisten vastavallankumouksellisten asiaa.

Yhdysvalloilla vanha kaava

Yhdysvaltain hallinto suhtautui asiaan vanhan kaavan mukaisesti aivan niin kuin Kuuban hallituskin reaktioissaan. Yllättävintä oli ehkä se, että kongressin edustajainhuoneen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Gregory Meeks pyysi presidentti Bidenia kumoamaan Trumpin hallinnon toteuttamat saarron kiristykset.

Biden ei taida siihen kuitenkaan suostua. Omassa lausunnossaan hän sanoi Yhdysvaltain muun muassa tukevan Kuuban kansaa sen taistelussa vapautensa puolesta ja auttavan sitä pääsemään eroon vuosikymmeniä kestäneestä taloudellisesta kärsimyksestä. Lupaus avusta kuubalaisten taloudellista kärsimystä vastaan oli Bidenin suusta kuultuna tosi kyyninen ja tekopyhä, todellinen poliittinen rimanalitus. Ennen kuin presidentti laskee suustaan uusia sammakoita, hänen olisi syytä tutustua vaikkapa oman ulkoministeriönsä salaiseen muistioon vuodelta 1960.

Siinä sanotaan muun muassa seuraavaa: "Ainoa nähtävissä oleva keino estää Kuuban kansan tuki hallitukselleen on sen tyytymättömyys ja toivottomuus, jotka syntyvät taloudellisesta huonovointisuudesta ja aineellisista ongelmista. Siksi on nopeasti sovellettava kaikkia mahdollisia keinoja Kuuban talouselämän heikentämiseksi."

Tuosta muistiosta on suora linja Sikojenlahden maihinnousuun vuonna 1961 ja vuonna 1962 alkaneeseen kauppa-, talous- ja rahoitussaartoon. Vuosikymmeniä kestänyt Kuuban talouden tukahduttamisohjelma yhdessä Kuuban hallinnon huonon talous- ja etenkin maatalouspolitiikan kanssa on keskeisin syy Kuuban kansan taloudellisiin kärsimyksiin ja äskeisiin mielenosoituksiin.

Siteeraan lopuksi vielä kirjastani Kuuba 2020 professori Alina Bárbara López Hernándezin naulankantaan osunutta arviota samaisessa La Joven Cubassa parin vuoden takaa:

"Nykyinen johtajien ryhmä ei herätä tarpeeksi luottamusta siihen, että se pystyy hoitamaan maata, jos nykyinen kriisi voimistuu kuten on hyvin todennäköistä. Jos ei 30 vuoden aikana pystytty muuttamaan asioita, niin miksi pitäisi uskoa, että nyt pystytään. On ymmärrettävä asiat uudella tavalla, ja se on mahdollista vain vaihtamalla vanhojen ideoiden kannattajat niihin, joilla on uusia ideoita."

Teksti: Antti Halinen

Kuva: JF Martin /Unsplash